Mantra, joka muutti kaiken

 

Kuva: Leon Contreras (Unsplash)

 

 "Minä olen. Minä päästän irti."

Alkuperä ja henkilökohtaisia pohdintoja

On outoa, miten kaksi yksinkertaista lausetta voivat ohjata koko elämää hiljaisesti. En olisi uskonut, että minulle muodostuisi mantraksi mitään sellaista, johon palaan lähes päivittäin - joskus rauhan, joskus turhautumisen kautta. Se ei saapunut salamaniskun tai valaistumisen kautta. Se syntyi hiljaa, myrskyjen keskellä, kun olin jumissa syvempien totuuksien etsinnässä ja hengellisen labyrintin loputtomilla käytävillä. Se syntyi työn uuvuttamana, hukkuneena tämän maailman sekavuudessa, tahtotilojen ja sisäisten ristiriitojen vasaroidessa mieltäni.

Huomasin, että suurin osa kärsimyksestäni johtuikin vastustamisesta. Vastustamisesta sitä kohtaan, mikä on. Vastustamisesta sitä kohtaan, etten ollut vielä "siellä", perillä jossakin. En saanut tarpeekseni loputtomasta selkeyden etsimisestä ja analysoimisesta. En etsinyt mantraa. Mutta hiljaisina hetkinä, kun maailman vaatimukset hetkeksi pysähtyvät, aloin huomata kaavan:

Minä olen.

Minä päästän irti.

Nämä kaksi ajatusta, toisistaan erillään, palasivat epäsäännöllisin ajoin mieleeni. Pohdiskelin niistä välillä yhtä, ja välillä toista. Kunnes erää hetken saattelemana ne saapuivat mieleni tummalle taustalle kuin kaksi äkkinäistä valonpilkahdusta.

Niiden lausuminen samassa yhteydessä tuntui kuin loksahtamiselta johonkin ikiaikaiseen, mutta samalla omakohtaiseen. Nämä eivät olleet vain sanoja. Ne olivat tila levätä, päästää itseni vapaaksi.

Miksi kaksi lyhyttä ajatusta voi sisältää kokonaisen maailmankaikkeuden

"Minä olen." Tämä ei ole henkilöllinen määritelmä. Ei ole kyse siitä, että olisi joku "joku" tai "minä". Tämä on olemisen tuntu ennen kuin ajatukset ehtivät mukaan. Se on tietoisuus, joka huomaa itsensä. Olemista ilman tarvetta määritellä. Lepoa havaitsijan läsnäolossa - sen, joka on kaiken melun takana.

"Minä päästän irti." Ei käsky. Ei tekniikka. Se on luonnollinen reaktio ensimmäiseen lauseeseen. Kun "Minä olen" todella tuntuu, takertuminen hellittää. Huomaat, ettei irtipäästäminen ole teko; se tapahtuu itsestään, kun takertuminen nähdään sellaisena kuin se on.

Näin ollen nämä kaksi lausetta eivät ole askelia. Ne ovat yksi liike. Aalto. Hengitys.

Piilotetut syvyydet ja universaalit kaiut

Kun tarkastelee eri hengellisiä perinteitä, kuten Advaita Vedantaa, kristillistä mystiikkaa, zeniä, löytää näiden oivallusten eri muotoja. "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala" "Neti neti" (Ei tämä, ei tuo). "En tiedä -mieli." Myös Eckhart Tollen läsnäolon opetukset viittaavat tähän.

Näitä kahta lausetta, "Minä olen. Minä päästän irti.", ei ehkä näe suoraan mainittuina, mutta niiden henki kaikuu kaikkialla. Ne ovat tarpeeksi tilavia sisältääkseen kaiken, mitä syntyy, ja riittävän teräviä leikatakseen läpi harhan.

Ja ne toimivat eri konteksteissa. Ne kulkevat mukana niin arjessa kuin meditaatiossa. Ne seuraavat sekä ilossa että surussa. Niihin voi palata kävellessä, kaupan kassajonossa, ilossa tai masennuksessa. Ihan missä ja milloin vain.

Eläminen mantran kanssa (ja epäonnistuminen lempeästi)

Joskus muistan mantran jälleen useita kertoja päivässä. Toistelen sitä hiljalleen pysähtyen lauseiden väliin, ikään kuin mutustellen ajattelemaani. Mantra maadoittaa minua kävellessä, pehmentää kiukustuneita olotiloja tai saa minut naurahtamaan ruuhkassa. Toisinaan unohdan sen kokonaan ja uppoan yliajatteluun. Se on ihan okei. Mantra ei ole taas yksi työkalu, jossa pitää onnistua. Siinä ei voi onnistua tai epäonnistua. Se ei ole edistymisen mittari.

Se on muistutus.

Ankkuri.

Tuomitsematon ystävä.

Jos kokeilet sitä, tee se kevyesti. Kuiskaten itsellesi hiljaa. Huomaa, mitä nousee pintaan, odottamatta mitään. Ehkä yllätyt. Tai sitten et. Molemmat ovat okei. Ehkä unohdat sen saman tien. Ehkä muistat taas sen kummallisen hokeman, jossa ei ollut paljoakaan tolkkua, mutta josta saattaa hiljalleen nousta jotakin uutta. Mitä tahansa kävikään, ota se vastaan avoimin mielin. Muutakaan et voi.

Minä olen. Minä päästän irti.

Ja tässä hiljaisessa toistossa voi alkaa puhua jokin syvempi.